Sydämen asialla

Haaveilu ja unelmointi on ehkä parasta mitä tiedän! Näin joulun ja uuden vuoden odotuksen alla sitä usein alkaa pohtimaan mitä ensi vuonna tekee tai mihin matkustaa, mitä uuden vuoden lupauksia antaa itselle. Kaikilla meillä varmasti on unelmia, joillain isompia, joillain pienempiä unelmia. Minulla on ollut unelmia, joita kohti olen aina tietoisesti ja jopa tiedostamattomasti edennyt. Olen saattanut ajatella, että en tule koskaan saavuttamaan unelmaani, sillä en tiedä pystynkö siihen. Mutta olen jälkeenpäin tajunnut, että vain minulla itselläni on mahdollisuus tehdä asioiden eteen jotain. Joten oli unelmasi mikä tahansa, voit melko varmasti toteuttaa sen, kunhan vain teet töitä sen eteen.

Rakastan matkustelua ja liikuntaa. Intohimoni näkyy elämäntyylissäni. Jo nuoresta pitäen minulla oli unelmia: halusin matkustella Australiassa, asua ulkomailla sekä tehdä intohimostani, liikunnasta ammatin. Olen toteuttanut kaikki unelmani, mutta edelleen haaveilen pidemmän aikaa ulkomailla asumisesta.

Tie kohti unelmia ei ole kuitenkaan ollut helppo.

Ihmettelin jo yläasteella, miksi en jaksa juosta pitkiä matkoja ja hengästyin todella helposti, vaikka liikuin säännöllisesti. 18-vuotiaana sain soiton, joka pysäytti maailmani - mutta onneksi vain hetkeksi. Minulla oli todettu perinnöllinen pitkä QT - sydäntauti ja äkkikuoleman vaara oli olemassa. Tauti oli ollut minulla syntymästäni asti, mutta en ollut kertaakaan saanut rytmihäiriökohtausta, joka on tyypillistä taudissa. Rakastin liikuntaa jo tuolloin ja liikunnan vähentäminen oli todella surullinen uutinen. Olen aina saanut liikunnasta mieletöntä energiaa, joka toimii myös stressinpurkukeinona.

Pitkä QT on tauti, jossa on vaara saada rytmihäiriökohtaus. Liiallinen rasitus eli liikunta voi aiheuttaa kohtauksen, uiminen yksin, snorklaus ja sukellus ovat kiellettyjä. Liikunnassa sydämen syke ei nouse samalla lailla kuin “normaalilla” sydämellä, mutta hengästyminen tapahtuu alhaisillakin sykkeillä. Taudissa sydämen lyöntitiheys on pidempi kuin “normaalilla” sydämellä. Krapulakin voi aiheuttaa kohtauksen, sillä sydän joutuu silloin todella kovalle rasitukselle. Onneksi en koskaan ole ollut alkoholin perään, enemmänkin olen ollut se joka tyhjentää bileissä tai illanistujaisissa karkkikipon ;)  

Silloinen rakas harrastukseni potkunyrkkeily sai jäädä, sillä siinä rasitus oli lääkärin mukaan liian kova. Myös kilpaileminen on kielletty, sillä se on äärisuoritusta pahimmillaan ja siinä yhdistyvät psyykkinen ja fyysinen rasitustila.

Onneksi en jäänyt pelkäämään, vaan palasin kuitenkin hyvin pian takaisin urheilun pariin ja nykyään mitä kovempi on rasitus, sitä parempi fiilis! Kuntosalista on tullut se rakkain harrastukseni, mutta olen täysin hurahtanut myös toiminnallisen treenin ja kahvakuulan yhdistelmään, jota myös ohjaan.

Vuonna 2011 juoksin ensimmäisen puolimaratonin ja sen jälkeen olen juossut niitä muutamia. 21 km on pitkä aika rasittaa sydäntä, mutta minulla onkin aina tavoitteena ollut päästä maaliin juosten, ei se aika. Aikaa vastaan en lähde edes kilpailemaan, tärkeämpää on se fiilis maalissa!  

Uskon, että liikunnallinen ja terveellinen elämäntapani ovat osaltaan jopa toimineet ennaltaehkäisevänä tekijänä, ettei kohtauksia ole tullut. Tiedän rajani, mutta koitan myös joka kerta ylittää ne, sillä liikunnasta saatava energia on parasta! Alkoholin olen jättänyt oikeastaan kokonaan pois, mielestäni tyhmyyttä olisi aiheuttaa krapula ja testata siinä oman sydämen toimintakykyä. On paljon mahtavampaa herätä sunnuntaiaamuna aikaisin ja mennä treenaamaan - siitä tulee varmasti paljon parempi fiilis, kuin krapulapäivästä ;)

Jos olisin pelännyt tautia ja karttanut kaikkea “ylimääräistä” tekemistä, olisi asuminen Australiassa ja reissaaminen Uudessa-Seelannissa jäänyt kokematta (yksi parhaista asioista elämässäni), snorklaaminen Egyptissä, Meksikossa ja Australiassa, korkeanpaikankammoisena olen hypännyt tandem-laskuvarjohypyn lentokoneesta Etelä-Afrikassa. Sitä fiilistä ei pysty sanoin kuvailemaan, mutta se on varmasti yksi pelottavimmista ja samalla ainutlaatuisimmista kokemuksistani tähän asti.

Paniikki!

Tästä kuvasta välittyy se mieletön sanoinkuvaamaton onnen tunne, kun on tehnyt juuri jotain mitä on pelännyt ja voittanut pelkonsa :) 

Olen toteuttanut unelmani kouluttautua Personal traineriksi Etelä-Afrikassa, päässyt opiskelemaan Liikunnanohjaajaksi Haaga-Heliaan Vierumäelle, josta VIIKON PÄÄSTÄ VALMISTUN!! Olen tehnyt töitä unelmieni eteen ja saavuttanut ne. En ehkä juossut parasta mahdollista matkaa pääsykokeiden cooperin testissä, mutta onneksi oli muitakin osa-alueita missä pääsin näyttämään haluni päästä kouluun ja kouluttautua liikunta-alalle.

Australiassa White Heaven Beachilla :)

Haasteita ei kannata pelätä - jokainen voi toteuttaa unelmansa, esteistä huolimatta! :)

ps. Unelmilla ei ole parasta ennen -päivämäärää. Ehkä siis vielä jonain päivänä toteutan yhden unelmistani ja asun pidemmän aikaa ulkomailla, who knows :)

Suurella <3:llä Petra