Monet saattoivat tehdä uuden vuoden lupauksia urheilun suhteen. Toivottavasti ne ovat edelleen kirkkaana mielessä ;) Itse en luvannut urheiluun liittyviä asioita, sillä urheilu on jo elämässäni niin vahvasti. Nyt kuitenkin alkuvuoden flunssan jälkeen, kun olen päässyt treenaamaan, on intohimo urheiluun syttynyt liekkeihin ja kunnolla!
Usein sitä pysyy mukavuusalueellaan, oli kyse sitten mistä tahansa elämän osa-alueesta. Mutta valitettavasti silloin ei pääse kohti tavoitteitaan, unelmiaan tai pysyy vain paikallaan. Ei näe mitä kaikkea muuta elämällä on tarjota. Viimeisen vuoden aikana olen astunut ulos mukavuusalueeltani, välillä joutunut pakottamaan itseni siihen, mutta jälkeenpäin se on vain ollut hyvästä. Jos kaikki mitä teemme olisi mukavaa, niistä saattaisi tulla itsestäänselviä asioita - ja saattaisimme tosiaan pysyä paikallaan ja pyöriä vain omissa ympyröissä.
Arkiset asiat saattavat pyöriä päivästä toiseen samaa rataa ja emme välttämättä edes tajua toimia toisin. Sama pätee urheiluun. Käymme viikosta toiseen samassa jumpassa tai lenkillä juoksemme aina saman reitin samaan tahtiin. Mutta kehittääkö se? Mitä jos välillä vaihtaisimme jumppatuntia tai juoksureittiä tai kokeilisimme intervalleja tasaisen hölkkäilyn sijaan - eikö tuntuisikin aivan erilaiselta ja uudelta? Aina kaiken ei tarvitsekaan kehittää ja lenkistä voi nauttia ilman sen kummempia tavoitteita. Mutta toisinaan on hyvä kokeilla uutta tai toimia toisin :)
Aiemmin olen salilla treenannut pääasiassa kestovoimaa, tehnyt esimerkiksi supersarjoja, eli kaksi liikettä tehdään putkeen ja toistoja tulee monia, sekä erilaisia hyppyjä. Nyt kuitenkin olen päättänyt tänä vuonna kehittää maksimivoimaa. Eli jatkossa salilla painomäärät nousevat ja toistot tippuvat. Sama pätee kahvakuulailuun, aiemmin treenasin sillä varmalla kuulalla, jolla jaksan, mutta nyt tuli muutos. Kahvakuulailussa kehityksen huomaa hurjan nopeasti!
Oma heikkolenkkini ovat leuanvedot. Niitä ei vaan tule. Siksi myös tänä vuonna otan haasteen vastaan ja treenaan leuanvetoa tavoitteellisemmin. Helpompaa olisi jättää kokonaan tekemättä, koska toistoja ei tule moni - MUTTA koska haluan saada leukoja tehtyä, on siis poistuttava mukavuusalueelta ja alettava treenaamaan niitä!
Myös talven ykköslaji on jäänyt liian vähäiselle viime vuosina. Muutama vuosi sitten ostin uudet sukset (viimeksi olin hiihtänyt ala-asteella) ja kyllähän niitä hiihtokertoja kertyi sille talvelle, mutta aivan liian vähän. Tänä talvena aion kaivaa ne sukset taas esiin ja luoda positiivista kuvaa hiihtämisestä. Itselleni, kuin varmasti monelle muullekin on saattanut jäädä mieleen alas-asteen hiihtotunnit, joten kynnys hiihtämiseen on ollut korkea. Hiihto on epämukavaa - tai ainakin ennen kuvittelin niin. Mutta todellisuudessahan hiihto on yksi parhaimmista koko kroppaa rasittavista lajeista - ja mikä parasta, samalla saa raitista ulkoilmaa! Tänä talvena aion nauttia hiihtämisestä :)
Pistetään itsemme sinne epämukavuusalueelle aika-ajoin ja kehitystä alkaa tapahtumaan oli kyse sitten urheilusta tai muusta elämän osa-alueesta. Itseään ei saa päästää liian helpolla ;)
Ps. Vielä vuosi sitten ryhmäliikunnanohjaus itselleni oli todella epämukavaa ja jännitin sitä todella paljon. Mutta kuinkas kävikään, kun annoin sille mahdollisuuden → tänä päivänä liikunnanohjaus on yksi parhaimmista asioista elämässäni :)
Pienikin askel pois mukavuusalueelta avartaa omaa elämänkatsomusta - kokeile vaikka ;)
-Petra
