Kohti kesäkuntoa

Ihanaa keväinen aurinko porottaa täydeltä taivaalta! Kesään ei ole enää montaa viikkoa :)

Nyt on siis viimeistään aika aloittaa valmistelut kohti kesäkuntoa! Viikolla 17 alkaa Järvenpäässä aikaiset herätykset, sillä aamuteenit tulevat! :) Keskiviikkoisin ja perjantaisin 9 viikon ajan aamut alkavat energisesti ulkojumpalla, tiedossa toiminnallisia harjoitteita pääasiassa oman kehon painolla sekä sykettä kohottavia HIIT-harjoituksia. Aerobinen kunto kohoaa ja lihaskestävyys paranee. Tule mukaan liikkumaan ryhmässä, josta saa tsemppiä ja samalla päivä alkaa parhaalla mahdollisella tavalla! Sopii peruskuntoilijoille ja paljon treenaaville miehille ja naisille!

Aika: 27.4-22.6. ke ja pe klo 6.00-7.00*

Paikka: Järvenpään uimahallin pururadan nurmialue**

Osallistujamäärä: min 8 hlö ***

Hinta: 79€ (sis. alv)

Lisätietoa ja ilmoittautuminen:

p.korhonen@hotmail.fi

Huom. Jokainen vastaa vakuutuksesta itse. 

Liikutaan kevät yhdessä!

-Petra

*Harjoituksia yhteensä 16 kertaa, treenejä ei 3.6
**Paikka uimahallin pururadan nurmialue ellei toisin mainita
***Valmennus järjestetään jos osallistujia vähintään 8

Lepoviikon merkitys

Usein elimistöllä on tapana pysäyttää, jos ei itse tajua hiljentää tahtia. Silloin joko flunssa tai muu este pakottaa sängyn pohjalle. Jotta näitä pysäytyksiä ei tulisi, on tärkeää muistaa pitää kevyitä viikkoja tai kokonaan lepoviikkoja, jos treenaa paljon. Tai vaikka ei treenaisikaan, mutta on taipuvainen kovaan stressiin. Silloin on aika ajoin viisasta pysähtyä hetkeksi ja kerätä voimia seuraavaa viikkoa varten. Kuten joka yö, keräämme voimia seuraavaa päivää varten, tarvitsee kehokin lepoa treeneistä sopivin väliajoin,

Tällä viikolla itselläni kevyempi viikko tuli ns. "pakon" edessä, sillä eilen olin polven tähystysleikkauksessa. Vaikka leikkaus hidastaa tahtiani, tulee lepo tarpeeseen. Vuonna 2014 polvesta repesi kierukka, mutta silloin lääkäri sanoi, ettei polvea tarvitse leikata, täytyy vain seurata miten se lähtee paranemaan. Koska treenaan kovaa ja olen liikunnallisessa ammatissa, oli polveen aiheutuvat säryt syynä polven tähystykseen. Toivottavasti polvi tulee parempaan kuntoon reisilihasjumpan ja kohtuullisen rasituksen avulla :) Ai että odotan, että pääsee tekemään kunnollisen jalkatreenin tai loikkatreenin! :D Kuitenkin seuraavat kaksi viikkoa hypyt ja liika rasitus ovat kiellettyjä. Mielelle ehkä hankalaa ymmärtää tämä, mutta parempi saada polvi kerralla kuntoon!

Toisinaan on vaikea pysähtyä ja olla vaan. Vapaa-aika on tarkoittanut itselleni aina urheilua. En ole ikinä osannut nauttia "vain olemisesta". Eilen ja tänään se tosin on onnistunut, johtuen varmaankin väsyttävistä kolmiolääkkeistä ;) Tämä viikko on siis sairaslomaa personal trainerin ja liikunnanohjaajan työstä, kuin myös jalkatreeneistä, mutta onneksi yläkroppa toimii ja sinne tarkoitus on tehdä kevyttä treeniä. Kroppa ja mieli kiittävät kevyestä viikosta.

Jokaisen olisi tärkeää pysähtyä ja nauttia "olemisesta" säännöllisin väliajoin ennen kuin se flunssa tai muu pakottava este tulee. Palautuminen ja kehitys tapahtuvat levossa, ei silloin kun painaa menemään täysillä. Niin aivot kuin kroppa tarvitsevat lepoa. Ja usein se lepo pitää ottaa silloin, kun tuntuu ettei millään ehtisi ja on miljoona rautaa tulessa. Tärkeää on huolehtia hyvinvoinnista kiireen keskellä. Ja varsinkin silloin.

Lihakset tottuvat nopeasti samaan kaavaan ja kehitys lopahtaa jos aina treenaa samalla tavalla. Siksi saliohjelmakin tulisi vaihtaa 6-8 viikon välein, jotta kehitys on nousujohdanteista. On myös hyvä treenata monipuolisesti ja kroppaa eri tavalla rasittavasti. Aina ei kannata vetää äärisuorituksia, välillä on hyvä tehdä kevyitä treenejä ja pitää niitä kevyitä viikkoja. Hyvä rytmi on esimerkiksi kolme kovaa viikkoa ja yksi kevyt viikko tai kaksi kovaa, yksi kevyt, jolloin palautellaan ja kerätään voimia seuraavaan kovaan viikkoon. Ja kova viikko ei tarkoita seitsemää rääkkitreeniä viikossa, vaan silloinkin lepopäivät kuuluvat mukaan.

Ihanaa keväinen aurinko hellii! Nyt siis kannattaa hyödyntää ulkona treenaaminen ja kömpiä ulos aurinkoon <3

Rentouttavaa viikkoa!

Petra

Pelkoja päin

Kevät on hurahtanut jo pitkälle ja pitkän tauon jälkeen tässä onkin uutta blogitekstiä :) Kevät on tosiaan kulunut erilaisten töiden parissa ja nyt oli loman aika <3

Matkan kohteeksi valikoitui Lontoo, jossa olen kerran aiemmin jo käynyt. Halusimme poikaystäväni kanssa rennon loman shoppailun ja nähtävyyksien merkeissä. Eikä lentomatkakaan ollut pitkä. 

Olen aina pelännyt korkeita paikkoja ja tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pelkään niitä. Olen matkustellut vuosien aikana ympäri maailmaa, enkä ikinä ole kuitenkaan pelännyt lentämistä - ennen viime kesän Santorinin matkaa. Paluumatkalla Suomeen edessäni koneessa istui nainen, joka pelkäsi lentämistä - ja jotenkin onnistuin itsekin saamaan itseni pelokkaaksi. Siitä lähtien olen alkanut pelätä lentämistä ja tämän kevään matkan suunnittelua varjosti ikävä tunne lentopelosta.

Yritin valmistautua matkalle iloisin ja odottavaisin mielin. Olen pikkutytöstä lähtien unelmoinut häistä ja ihastellut upeita pukuja lehtien sivuilla. Niinpä ajattelin, että häälehden osto auttaisi minua uppoutumaan unelmiini ja unohtamaan lentämisen. Poikkesimme siis lentokentällä kioskille lehtiostoksille. Siitä tulikin hassumpi juttu kuin esimerkiksi matkalehden ostamisesta olisi tullut. Kassatäti kysyi maksaessani lehteä "onko kesähäät tulossa" Hämmästyneenä vastasin vain että "??...eii vielä..." ja vaihdoimme poikaystäväni kanssa hämmentyneitä hymyjä. Poikaystäväni oli seuraavana jonossa ostamassa omia juttujaan lennolle ja kassatäti jatkoi "sinä taidat olla oletettu sulhanen". Siinä vaiheessa minä poistuin nurkan taakse nauramaan. Ei olekaan niin helppoa ostaa häälehteä. Tosin tuskin niitä muuten ostetaan kuin tositarkoituksella :D

En ole ikinä ajatellut jättäväni tekemättä jotain vaikka pelkäisinkin. Se on ollut vahvuuteni, sillä olen saanut kokea todella upeita juttuja. Niitä kaikkia yhdistää pelko siitä miten pärjään. Mutta olen pärjännyt ja jopa nauttinut. Olen hypännyt tandem-laskuvarjohypyn Etelä-Afrikassa lentokoneesta 2km korkeudesta, matkustanut yksin Australiaan. Nähtävyyksiäkin yritän ihastella. Viime kevään Pariisin matkalla Eiffel tornissa näytin luultavasti enemmän humalaiselta, joka nojaili kaiteisiin jalat tutisten. En nauti korkealla olemisesta yhtään, mutta itseäni harmittaisi vielä enemmän jättää jotain tekemättä pelon takia. Jonain päivänä toivon ja uskon, että näen maailman kauneuden esimerkiksi seisoessani jollain vuorella, sen sijaan että keskittyisin korkean paikan pelkäämiseen.

Menolennon aikana paniikki meinasi iskeä moneen kertaan, mutta musiikin kuuntelu rentoutti ja taisinpa siinä suunnitella lempikappaleeseeni häätanssin tulevaisuuden varalle ;) Hääteema toimi siis minulla. Paluulento menikin sopivasti nukkuen koko lennon ajan. Aikainen aamuherätys taisi tehdä tepposet. 

Matka meni kaiken kaikkiaan hienosti ja nyt voin entistä vahvempana luottaa, että seuraava matka sujuu yhtä hyvin.

Tower Bridge

Big Ben

Tower Bridge

Joe & the Juice

Vinkit lentopelosta kärsivälle:

- suuntaa ajatukset mukaviin asioihin

- yritä nukkua

- keskitä ajatuksesi kivaan tekemiseen, esimerkiksi musiikin kuunteluun, lue lehteä tai kirjaa, pelaa vierustoverin kanssa ristinollaa

- katso elokuvaa

- syö (itse otan lennolle aina omat eväät, niin varmasti saa sellaista syötävää josta pitää)

- kerro lentohenkilökunnalle pelostasi (he osaavat varmasti rauhoittaa lennolla)

Pelkojen takia ei kannata jättää elämää elämättä. Ruokaakin tulee maistaa sanonnan mukaan kahdeksan kertaa, kunnes siitä alkaa pitämään - sama luultavasti pätee pelkoihin, kun tarpeeksi menee niitä päin, väistyvät ne tieltä pois <3

Aurinkoista viikkoa!

-Petra

Epämukavuusalueella

Monet saattoivat tehdä uuden vuoden lupauksia urheilun suhteen. Toivottavasti ne ovat edelleen kirkkaana mielessä ;) Itse en luvannut urheiluun liittyviä asioita, sillä urheilu on jo elämässäni niin vahvasti. Nyt kuitenkin alkuvuoden flunssan jälkeen, kun olen päässyt treenaamaan, on intohimo urheiluun syttynyt liekkeihin ja kunnolla!

Usein sitä pysyy mukavuusalueellaan, oli kyse sitten mistä tahansa elämän osa-alueesta. Mutta valitettavasti silloin ei pääse kohti tavoitteitaan, unelmiaan tai pysyy vain paikallaan. Ei näe mitä kaikkea muuta elämällä on tarjota. Viimeisen vuoden aikana olen astunut ulos mukavuusalueeltani, välillä joutunut pakottamaan itseni siihen, mutta jälkeenpäin se on vain ollut hyvästä. Jos kaikki mitä teemme olisi mukavaa, niistä saattaisi tulla itsestäänselviä asioita - ja saattaisimme tosiaan pysyä paikallaan ja pyöriä vain omissa ympyröissä.

Arkiset asiat saattavat pyöriä päivästä toiseen samaa rataa ja emme välttämättä edes tajua toimia toisin. Sama pätee urheiluun. Käymme viikosta toiseen samassa jumpassa tai lenkillä juoksemme aina saman reitin samaan tahtiin. Mutta kehittääkö se? Mitä jos välillä vaihtaisimme jumppatuntia tai juoksureittiä tai kokeilisimme intervalleja tasaisen hölkkäilyn sijaan - eikö tuntuisikin aivan erilaiselta ja uudelta? Aina kaiken ei tarvitsekaan kehittää ja lenkistä voi nauttia ilman sen kummempia tavoitteita. Mutta toisinaan on hyvä kokeilla uutta tai toimia toisin :)

Aiemmin olen salilla treenannut pääasiassa kestovoimaa, tehnyt esimerkiksi supersarjoja, eli kaksi liikettä tehdään putkeen ja toistoja tulee monia, sekä erilaisia hyppyjä. Nyt kuitenkin olen päättänyt tänä vuonna kehittää maksimivoimaa. Eli jatkossa salilla painomäärät nousevat ja toistot tippuvat. Sama pätee kahvakuulailuun, aiemmin treenasin sillä varmalla kuulalla, jolla jaksan, mutta nyt tuli muutos. Kahvakuulailussa kehityksen huomaa hurjan nopeasti!

Oma heikkolenkkini ovat leuanvedot. Niitä ei vaan tule. Siksi myös tänä vuonna otan haasteen vastaan ja treenaan leuanvetoa tavoitteellisemmin. Helpompaa olisi jättää kokonaan tekemättä, koska toistoja ei tule moni - MUTTA koska haluan saada leukoja tehtyä, on siis poistuttava mukavuusalueelta ja alettava treenaamaan niitä!

Myös talven ykköslaji on jäänyt liian vähäiselle viime vuosina. Muutama vuosi sitten ostin uudet sukset (viimeksi olin hiihtänyt ala-asteella) ja kyllähän niitä hiihtokertoja kertyi sille talvelle, mutta aivan liian vähän. Tänä talvena aion kaivaa ne sukset taas esiin ja luoda positiivista kuvaa hiihtämisestä. Itselleni, kuin varmasti monelle muullekin on saattanut jäädä mieleen alas-asteen hiihtotunnit, joten kynnys hiihtämiseen on ollut korkea. Hiihto on epämukavaa - tai ainakin ennen kuvittelin niin. Mutta todellisuudessahan hiihto on yksi parhaimmista koko kroppaa rasittavista lajeista - ja mikä parasta, samalla saa raitista ulkoilmaa! Tänä talvena aion nauttia hiihtämisestä :)

Pistetään itsemme sinne epämukavuusalueelle aika-ajoin ja kehitystä alkaa tapahtumaan oli kyse sitten urheilusta tai muusta elämän osa-alueesta. Itseään ei saa päästää liian helpolla ;)

Ps. Vielä vuosi sitten ryhmäliikunnanohjaus itselleni oli todella epämukavaa ja jännitin sitä todella paljon. Mutta kuinkas kävikään, kun annoin sille mahdollisuuden →  tänä päivänä liikunnanohjaus on yksi parhaimmista asioista elämässäni :)

Pienikin askel pois mukavuusalueelta avartaa omaa elämänkatsomusta - kokeile vaikka ;)

-Petra

Kuvauspäivän satoa

Viime sunnuntaina kuvailtiin Järvenpään Kehäkarhuilla vähän ammattimaisempia kuvia Nakkertton Photographyn kanssa, KIITOS! Kuvissa näkyvät itselleni tärkeät harrastukset kuten toiminnallinen harjoittelu, kahvakuula, kuntosali sekä nyrkkeily.

Tässä kuvauspäivän satoa:

Mitä mieltä olette? :)

Sitkeän flunssan jäljiltä olen päässyt takaisin ruotuun treenaamisen pariin ja samoin ryhmäliikunnanohjaukset alkoivat. Kivaa! Toivottavasti teilläkin on liikuntainnostus pysynyt korkealla näin vuoden alussa - ainakin säät ovat hellineet kauniilla keleillä! :)

Sporttista sunnuntaita!

-Petra

Kuvien luvaton käyttö on kielletty.

Sokeriton, gluteeniton ja maidoton taatelikakku

Rakastan leipomista, mutta usein tekemäni leivokset sisältävät sokeria ja jauhoja, joten leipoa ei voi kovin usein - tai ainakaan syödä kovin usein.

Tätä ihanaa taatelikakkua sain maistaa ystäväni luona ennen joulua kahvipyödässä ja ihastuin heti! Olihan sitä siis kokeiltava leipoa itse!

Olen aikamoinen herkkusuu, mutta tässä kakussa parasta on sen terveellisyys, ei sokeria, valkoisia jauhoja tai maitoa! Tätä voi siis hyvällä omalla tunnolla syödä pari palaa ;)

Sokeriton, maidoton ja gluteeniton taatelikakku

3 kananmunaa

1 tl soodaa

200 g kuivattuja taateleita

40 g kookosöljyä

0,5-1 dl mantelijauhetta

0,5-1 dl hasselpähkinäjauhetta

½-1 tl kanelia

½-1  tl kardemummaa

1,5 dl porkkanaraastetta

Mausteita voi lisätä oman maun mukaan :)

Valmistus:

Turvota taateleita vedessä ja soseuta. Vatkaa munat vaahdoksi, lisää vuorotellen kookosöljy, yhdistetyt kuivat aineet, taatelit ja porkkanaraaste. Jos taikinasta tulee liian löysää, lisää manteli- ja hasselpähkinäjauhetta.

Levitä taikina voideltuun mantelijauhotettuun vuokaan, joka on kooltaan n. 16cm. Kakun voi tehdä myös isompaan vuokaan, mutta silloin annosta tulee tehdä enemmän.

Taikinan tulisi olla ennemmin jähmeää, kuin löysää, jotta kakku ei jää liian kosteaksi.

Paista kakkua 30-35 min 175 asteessa. Kakku ei kohoa kuten vehnäkakut, joten vuokaan ei tarvitse jäädä paljon ylimääräistä tilaa. Anna jäähtyä ja tarjoa ystäville! :)

Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Herkullista viikonloppua!

-Petra